Huhtikuinen Malta.

Hotelli Dolmenin sisäpiha.

Pääsiäisen jälkeen matkustin mieheni kanssa Maltalle.  Olipa helppo lähteä maakuntakentältä, koska Helsinki-Vantaalle on matkaa. Malta koostuu useista saarista.  Asukkaita tuossa valtiossa on n. 430 000 ja pinta-alaa on vain 316 neliökilometriä.  Kaupungit ovat hyvin tiiviisti rakennettuja.  Kadut ovat kapeita ja jalkakäytävät vielä kapeampia.  Autoja on paljon, mutta liikenne on joustavaa.  Ihmiset osaavat myös parkkeerata taitavasti pieniin taskuihin.  Asukkaista 70 % saa elantonsa turismista.  Välistä roskaisuus hämmästytti.  

Lauttaranta Valletasta Sliemaan.

Vanhat keltaiset bussit eivät enää liikennöi.

Asuimme uudessa hotellissa nimeltään Dolmen Resort, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa Quawrassa.  Sisäpihalla oli useita uima-altaita.  Kävimme muutaman kerran aurinkotuoleissa, mutta Välimeri on vielä kylmä ja merituuli puhalteli koleasti.
  

Sisäpihallakin on kiviä muinaisista kaivauksista.

Seikkailimme omin päin matkaten bussilla Vallettaan, pääkaupunkiin.  Bussit kiertelevät pitkin saarta, joten matkaan kului tunti.  Katselimme kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.  Siirryimme Vallettasta lautalla lahden yli Sliemaan, joka on uudenaikaisempi kaupunki.  Etsimme sieltä käsityötarvikekauppaa, mutta eipä löytynyt.  Kävimme vielä suuressa ostoskeskuksessa nimeltään the Point.  Kun aloimme tehdä lähtöä takaisin Quawraan, piti miettiä monta asiaa.  Brittikauden jäänteenä Maltalla on vasemmanpuoleinen liikenne ja bussit kiertevät ties mistä, joten saimme todella miettiä, kummanko puolen pyskillä bussia kannattaa odottaa.
  

Valletta ja jyrkkä rinne. Kadut ovat kapeita.

Näkymä Slieman satamasta.

Malta National Aquarium.

Pilvisenä päivänä vierailimme automuseossa ja akvaariossa.  Molemmat olivat mielenkiintoisia paikkoja, eivät liian suuria, jotta katselemiseen ei väsynyt.

Vanha kaunotar Bugatti.

Panhard 24 v.1964-1967.

Osallistuimme myös kahteen retkeen.  Ensimmäinen retkipäivä kului pääsaaren nähtävyyksien katselemiseen: St. Antonion substrooppinen puutarha presidentin virka-asuntoineen, Ta'olin käsityökylä, Rabatin katakombit, vanha kaupunki Mdina (lue indina) ja Mostran Pyhän Marian kirkko.  Viimeksi mainittu on kuuluisa siitä, että sen kupoli on 3. suurin maailmassa.  Lisäksi toisessa maailmansodassa kupolin läpi putosi pommi, mutta kukaan sisällä olleista 300 ihmisestä ei loukkaantunut, koska pommi jäi suutariksi.  Tosi kaunis ja mahtava kirkko.

Presidentin virka-auto.

Riikinkukko keimaili meille.

  

Keramiikkamyymälä.

Näkymä katakombista.

Paavali, joka haaksirikkoutui Maltalle, on saanut monta patsasta.

Pyhän Marian kirkon kupoli, halkaisija 32 metriä.

Pyhän Marian kirkko.

Toisella retkellä kävimme Gozon saarella, joka on rehevämpi kuin pääsaari.  Kävimme veneajelulla länsirannalla, missä oli kuuluisa Azure Window, sininen ikkuna, kalliomuodostelma, jota turistit tulivat katsomaan.  Azure Window sortui kovassa myrskyssä maaliskuussa, mutta turistit saapuvat silti katsomaan paikkaa.  Ja olipa yllätys, miten tummansininen meri siellä on!  Käsityökaupassa meille esiteltiin pitsinnypläystä erikoisena käsityöperinteenä.  Viktoriassa kiipesimme vanhaan linnoitukseen, josta näkyi koko saari.  Ggantiassa pääsimme ihmettelemään temppelin raunioita, jotka ovat n. vuodelta 3600 e.Kr. eli ne ovat 1100 vuotta vanhempia kuin pyramidit.  Koimme siis melkoisen aikamatkan ihmiskunnan historiassa.
    

Kuvan oikeassa reunassa on paikka, missä oli Azure Window.

Veneajelulla kallion alta, merkillisen sininen vesi.

Käsityökauppa.

Kansallispuku.

Ggantian temppelin raunioita.

Malta on mielenkiintoinen paikka pitkän historiansa ja nykyisyytensä ansiosta.  Löysimme hyviä ruokapaikkoja ja vaeltelimme jalkaisin lähiympäristössä.  Saimme syödä myös herkullisia mansikoita.  Saarella saadaan perunastakin kolme satoa vuodessa. Tanssipaikat puuttuvat, mutta viimeisenä iltana, kun istuimme aulassa kuuntelemassa elävää musiikkia, menimme veivaamaan fuskua. Kas kummaa, pian emme olleetkaan ainoa tanssipari!   Matkasta jäi ehkä puuttumaan etelän lämpö, mutta koko Euroopassa näytti vallitsevan kylmä rintama.  Säätä ei voi tilata. 

Iltakuva rantakadulta.

Tutte le strade portano a Roma.

Kiitoskassi italiaksi.

Kaikki tiet vievät Roomaan, sanoo vanha viisaus.  Kirjoitin tämän lauseen kassiin, jonka ompelin italian kurssin opettajalle.  Koristeeksi ompelin Italian lipun, johon otin mitat karttakirjasta ja muutin sopivankokoiseksi mittakaavassa.  Kurssilaiset kirjoittivat nimensä kassiin, jonka aiomme täyttää hedelmillä.  Toivottavasti mukava opettajamme ilahtuu C-vitamiinipommista.  Hän jää eläkkeelle opetettuaan kieliä 50 vuoden ajan.  Emme vielä tiedä, jatkuuko ryhmämme opetus ensi talvena.
   

Anelmaiset sukat.

Aloitin tammikuussa käyttämään Seitsemän veljestä -lankojen loppuja.  Tyttäreni etsi minulle Anelmaiset-sukkien ohjeen, jota toteutin omilla väreilläni.  Saatuani varret valmiiksi vasen kyynärpää äityi niin kipeäksi, että piti pitää tauko ja käydä kiropraktikolla.  Nyt sukat ovat vihdoin valmiit.  Tähän aikaan vuodesta ne ovat liian lämpimät - varret ylettyvät reiden puoliväliin - mutta ehkäpä ensi talven pakkasilla niille löytyy käyttöä; ainakin joogassa tarvitaan lämpöä.
    

Tutut villiunikot vastassa.

   

Kasvisvärien kirjoa.

Tilkkupeitot, mandaloita ja metallilankaveistoksia.

Eilen olin valvomassa kansalaisopiston näyttelyä.  Yllätyksekseni Villiunikko-työni tervehti sisääntuloaulassa näyttelyssä kävijöitä.  Myös molemmat suuret tilkkupeitot olivat esillä.  Näyttelyssä oli esillä monenlaisia kädentaidon näytteitä: metallilankaveistoksia, huovutustöitä, mosaiikkia, koruja, puukkoja, suodatinpussikukkia, neuleita, koukuttuja ja virkattuja asuja, savitöitä, nypläystöitä, ommeltuja asuja, nahkatöitä, kankaanpaintöitä jne.  Uutuutena olivat ikonit, joissa tausta on ommeltu pienistä siemenhelmistä. 
    

Ikoneja helmistä ja hardangerkirjontaa.

Sunnuntaina askartelin pääsiäiskortteja, jotka on nyt jo postitettu.  Materiaali niihin löytyi taas kaapista hyvin marinoituneena.
   

Pääsiäiskorttien etusivuja.

Kortti kissaihmiselle.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!