tiistai 23. kesäkuuta 2015

Remonttireiskoja ja vanhoja autoja

Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina pääsimme pitkästä aikaa vanhojen autojen ajoihin Lohirantaan. Taisivat olla ensimmäiset ajot museorekisterissä ollessa. Sää oli puolipilvinen eli ajokelinä mitä mainioin, mutta tehtävien ratkaisut eivät sujuneet ollenkaan. Mies tuumasi, että emme ole koskaan saaneet niin paljon nollapisteitä. No, kokemus sekin. Saimme palkinnoksi termoskannun.
Vanhoja autoja rastille pysähtyneinä.

Aloitimme kesämökillä ulkoseinien pesemisen, koska ne on tarkoitus maalata. Kesken pesuoperaation luottotimperimme ilmoitti, että hän ennättäisi nyt vaihtaa mökin katon, kun hänen seuraava projektinsa oli peruuntunut. Niinpä  mieheni alkoi nopsaan tilata kattopeltejä, rakennustelineitä ja puutavaraa, jotka sitten vietiin kuorma-autolla mökille - loppumatkan mieheni ajoi peruuttamalla, kun perillä ei voi kääntää isoa ja painavaa autoa. Kesäkuun toinen viikko sujahti katon teossa: onneksi saimme apumiehen, minä vastasin muonituksesta. Kerran jouduin myös hakamaan lisää ruuveja. Onneksi entisen katon alta ei paljastunut vesivahinkoja. Parvekkeella olevasta linnunpesästä räklän poikaset älysivät lähteä lentoon remontin kynnyksellä.

Vanha savupiipun peltikuori saa lähtökäskyn.

Huimapäisiä rakentajia.

Lentoonlähteviä poikasia.
Lavatanssikausi on päässyt jo hyvään alkuun. Vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäki-Mattila on edelleen iskussa, mutta Souvareiden suosio alkaa olla hiipumassa. Souvareiden omien hittien uudet sovitukset eivät olleet onnistuneita. Kyllä hidas rumba on mukava tanssia hitaasti.  Ehkä yleisöä oli vähänpuoleisesti. Ja soittamisvolyymiä voisi säätää pienemmälle. Nuoruudessani siihen sortuivat bändit, joiden soittotaito oli vielä harjoittelun takana.


Käsitöiden tekeminen on jäänyt vähemmälle. Kaapissa olevista materiaaleista olen ehtinyt ommella yhden puseron. Kangas maksoi joskus Eurokankaan poistoissa 50 senttiä/metri. Kaavan piirsin Suuri Käsityö -lehdestä, mutta lisäsin siihen hihat. Aitalla roikkui äidin vanha mekko, josta muokkasin itselleni hameen. Käytin hyväksi valmiin napituskaitaleen ja helmakäänteenkin.

Valkoisella puserolla on aina käyttöä.

Kierrätyshame.(mies epäili tätä piilokuvaksi)

Kesäkukista ehkä kaunein on tällä hetkellä olkikukka ruukussa.

Olkikukka, jonka telineenä toimii tädiltä saatu maitotonkka.



keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kapioverhot keittiöön

Valkovuokkoja.
 
Kesken kevätsuursiivousten (joita olen tehnyt monta viikkoa) alkoi tuntua, että olisi mukava ommella keittiöön uudet verhot. Keittiö on ainoa huone, jonka verhoja vaihdan monta kertaa vuodessa. Yhdet kukkaverhot olivat hiirulaiset sotkeneet aitalla niin pahasti, että eivät puhdistuneet pesukoneessakaan. Onneksi en ennättänyt ostaa kangasta, kun mieleeni muistuivat äitini kapiolakanat. Äitini on ommellut ne 1930-luvun lopulla, niissä on vielä tyttöaikaiset monogrammit. Olot ovat olleet hyvin köyhät ja puutteelliset, mutta jostakin on kuitenkin löytynyt pätkä pitsiä. Lakanoita oli kolme, mutta yksi oli kovin hitunainen. Kaikki lakanat olivat erilaisia. Käytin keittiön kappaverhoihin kahta ehjintä lakanaa. Pitsejä jouduin kyllä parsimaan kasaan. Lisäsin liitoskohtaan ja reunaan uutta pitsiä. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen, vaikka toisessa verhossa on reunapitsi ja toisessa välipitsi.


Kappaverho reunapitsein somistettuna...

...ja välipitsein somistettuna.

Luonnossa liikkuminen antaa aina uutta voimaa arkipuuhasteluun. Mikäpä olisi mukavampaa kuin seurata valkovuokkojen kukintaa tai puiden lehtien kasvua hennonvihreistä silmuista syvänvihreisiin lehtiin. Marjapensaiden juurelta löytyi taas yllätys: sinne oli putkahtanut runsaasti kartiohuhtasieniä. En ole kyseistä lajia edes nähnyt aikaisemmin, mutta tunnistin sen kyllä. Nettisivuilta luin, että moni muu oli myös löytänyt elämänsä ensimmäiset huhtasienet. Sienet päätyivät paistinpannulle sipuleiden kera muhimaan.

Hentoja pihlajan lehtiä.

Keväistä kuusimetsää.

Upeita koivuja.
 
Kartiohuhtasieni.


 Tein toukokuun viimeisellä viikolla myös kotimaan matkan yhdessä siskoni kanssa. Matkustimme vanhimman siskomme luokse Orivedelle tämän viettäessään syntymäpäiviään. Oli mukava viettää aikaa sisarusten kesken. Kukin kertoi lapsuusmuistojaan.
Samalla reissulla kävimme myös Tampereella. Katselimme Koskikeskusta, Laukontoria, yleensä kaupunkia.Ajelimme hissillä uuden Torni-hotellin kattoterassille, mistä koko kaupunki levittäytyy katsojan silmien eteen. Finlaysonin tehtaanmyymälästä ostin vihreäkuvioisen Kubis-essun ja Kaulaketju-kangasta. Verkarannassa kävimme katsomassa mm. lasten käsityökoulun tuotteita. Siellä oli monta pitkää riviä hauskoja kotatelttoja.

Lasten taiteilemia kotatelttoja.

Keramiikkaa Verkarannassa.

Kubis-essu Finlaysonilta.

Kaulaketjukangasta.

Kesämökin parvekkeen linnunpesässä on nyt kuusi linnunpojan rääpälettä nokat ilmaa kohti. Kaipa ne ovat räkättirastaan jälkeläisiä. Emo puolusti reviiriään tarkasti ruikkaamalla ulosteet mieheni takin rinnuksille.

Kuusi untuvikkoa.